Työt ovat nyt valmiit ja niitä on katsottu. Harjoituksissa näytettiin loistavia powerpoint esityksiä joiden rinnalla omani oli hyvin kalpea. Minimalistisuuteni oli kuitenkin tietoinen valinta. Eteenkin esityksen kohdalla jossa oli käytetty paljon valokuvia mieleeni tuli, että olisin voinut käyttää työssäni omia valokuvia koska osaan valokuvata. Toisaalta lähdin tekemään työtä tietystä kulmasta eivätkä valokuvat olisi siihen sopineet.

Mutta aiheeseen. Hyvyys. Koska absoluuttista hyvyyden mittaria ei ole asiassa joka mitataan tunteella, on tarkasteltava mediaesityksen tavoitetta ja sen saavuttamista oikealla kohderyhmällä. Jos kohteena on lapset käytetään kivoja värejä ja ääniä. Vanhoille ihmisille täytyy olla jotain samaistumiskohtaa eikä käyttää MTV:n visuaalista tyyliä. Tärkeintä on herättää katsojan huomio ja saada katsojassa aikaan haluttu tunnevastine. Tai jos tarkoitus on vain informoida, voidaan tiettyjä tunnetiloja käyttää hyväksi jotta viesti menisi paremmin perille.

Mitään yleispätevää neuvoa ei siis ole mikä on hyvä. Hyviä piirteitä kyllä on. Työssä on hyvä olla jatkuva tyyli koko työn lävitse ellei ideana ole juuri tyylin muuttuminen. Vaihtamalla fonttia, väritystä, asettelua tms. muuta piirrettä kesken esityksen voi esityksen katsojan mielenkiinto siirtyä esityksen sisällöstä sen muotoseikkoihin, jolloin esitys palvelee huonosti. Esityksessä on hyvä olla myös sopiva rytmitys jolloin esitys ei etene liian hitaasti taikka liian nopeasti. Myöskin sisällön tulee ja toiminnallisuuden on hyvä olla tasapainossa.

Jälleen kun tuntee pientä syyllisyyttä laiskuudesta muilla elämän alueilla, on hyvä palata tämän työn pariin ja tehdä valmiiksi ettei deadlinen kanssa tapahdu mitään hirveää hajamielisyyden kanssa.

Kirjoitin tässä äsken prosessitekstin valmiiksi. Ei meinannut oikein kaksi A4:sta riittää ja teksti lipsahti sitten hiukan kolmannelle sivulle. Jo pelkästään fontin valintaa olisi voinut pohtia puoli sivua. Nyt kirjoitettu teksti tuntuu armottoman suppealta, mutta toivottavasti olen kyennyt välittämään pääidean sen kautta.

- Työ pyrkii tähän.. näyttää tältä...
   
Minun työni pyrkii viihdyttämään. Se on tavallaan vitsi, jossa on ajatusta. Elämän tarkoitus on kuitenkin järkyttävän iso aihe ja sen kanssa voidaan mennä todella pitkälle, mutta todellinen haaste taitaa olla siinä, että jokainen löytää itselleen ajatuksen jota voisi kutsua "elämän tarkoitukseksi".

Vaikka työssäni on humoristinen ote, on sen visuaalinen linja minimalistinen ja lähes väritön. Kuvia ja tekstiä on vähän, mutta kaikkeen tuohon on pyritty ahtamaan ajatusta lauseen taaksekin. En halua harhauttaa katsojaa lisätavaralla tai yliselittää asoita. Parhaiten tuo powerpoint esitys toimisi kuitenkin ihan kunnolla esitettynä vaikka luokan edessä.

- Millä tavoin näyt tekijänä työssäsi?

Tekijänä näyn työssä verratain paljon. Koska työ on aika kaukana normaalista varsin persoonattomasta luentokalvosta on siinä tilaa omalle ilmaisulle, vaikka minulla tuo onkin  minimalismia. Teksti on omaani, rytmitys on omaani ja jutun idea.

- Toimiiko kokonaisuus: miten juonta kuljetetaan, sujuvuus, katkoskohdat (teemat läpi työn, jännite)

Työn minimalistisesta linjasta poikkeaa kaksi sivua (yhdeksästä) joissa on käytetty ohjelman animaatoita. Näidenkin animaatioiden käyttöä mietin pitkään, mutta ne tuntuivat tuovan parhaiten asian esille mitä en olisi käyttänyt animaatioa lainkaan. Samalla ne toimivat toimintakohtina, joista ensimmäinen on toisella kalvolla, välissä kolme normaalia, yksi toimintakalvo ja sitten taas kolme kalvoa. Se, jos olisin käyttänyt työssäni vain yhtä animaatioita olisi antanut työstä epätasapainoisen vaikutelman. 

Työn juonessa olen pyrkinyt myös eheyteen, mutta en voi täysin tietää miten nämä jutun kolme pääkohtaa toimivat muiden omassa pääkopassa. Omassani ne suljuvat hyvin yhteen, mutta toivottavasti muilla ei ole vaikeuksia ymmärtää jutun ideaa - varsinkin jos kuuluu jutun kohderyhmään. Jos jossain tulee ongelmia niin se voi olla jutun kolmas kohta.

- Vertaile sanomaa ja visuaalisuutta: sommittelu, väri, fontti ym. sanoman välittämisen kannalta. 

Tässä aikaisemmin jo mainitsinkin, että vaikka itse juttussa on humoristinen säväys on itse värimaailma hyvin mustavalkoinen. Mutta se, että käytän mustaa valkoisella on satiiria siitä, että me puhumme vakavasta asiasta. Ei ehkä niin vakavasta kuin kuolema, mutta vakavasta silti. Katsojan on jossain kohdin työtä havahduttava siihen, että työ ei olekaan ihan niin vakava miltä se päältä päin vaikuttaa.

Kerta oli varattu harjoitustyön tekemiseen. Harmi vain että olin jo aloittanut powerpointin tekemisen (ja dokumentin) enkä muistanut työtä keskeneräistä työtä harjoituksiin. Mielessä on jo alustava suunnitelma visuaalisesta tyylistä, käytettävistä fonteista ja muista efekteistä. Tämä suunnitelma on jo osin toteutettu ja se hioutuu työn edistyessä. Sivuja taisi olla viisi.

Mutta nyt työtä pitäisi hioa vielä eteenpäin: "suunnitellaan rakenne, toiminnallisuus, visuaalisuus, teksti, valokuvien käyttö, informaatiosisältö mahdolliset kertajaäänien sisällöt ja audiovis. materiaali". Tuo antaa painetta tunkea työhön kaikkea ylimääräistä ja turhaa. Toisaalta samaan aikaan pelkään, että minimalistinen ulkoasuni tulkitaan helposti laiskuudeksi ja osaamattomuudeksi. Osaan ja viitsin kyllä, mutta olen jo ohittanut ilmaisutyylissäni värikkäiden yliaktiivisten powerpoint-töiden tekemisen ja haluan keskittyä selkeään ilmaisuun joka tällä hetkellä tuntuu parhaimmalta. Toisaalta en tiedä millä tasolla minun pitäisi toimia. Kuinka korkeaa laatua minua odotetaan? Mitkä ovat tämän työn taka-ajatukset. Olisin saanut tämän kurssin hyväksiluettua, mutta tarvitsin opintopisteitä tästä jaksosta joten päätin käydä tämän itse. En tiedä millaista laatua minulta odotetaan ja miksi juuri powerpoint (käytettävyydessään ja kömpelyydessään) on meidän työvälineemme.

Kovasti on siis painetta lyödä jo aloitettu työ roskiin ja aloittaa "koreampi" työ, mutta toisaalta olen kiintynyt yksinkertiaiseen ja minimalistiseen teemaani. Toisaalta nyt kun kurssilaisilta odotetaan hyvää työtä (johon uhrataan näin monta tuntia) voi juuri yksinkertaisuus ja johdonmukaisuus tyylissä olla se joka tuo työn (ehkä positiivisesti) esille.

Harjoituksissa (kun työ oli omalla koneella hyvässä vauhdissa) jäi aikaa lueskella tunnilla kiertäneitä kirjoja. Merkkien kieli oli ensimmäinen kirja joka kiersi luokassa, mutta se oli kirjoittettu jo kymmenisen vuotta sitten. Siinä ajassa median kenttä on uudistunut valtavasti uusmedian alalla, joten se tuntui kovin ajastaan jälkeen jääneitä, vaikkei sen sisältä olisikaan täysin mitätöitynyt. Toinen kirja Media Markkinoilla oli mielenkiintoisempi ja  mitä tärkeintä - uudempi. Kirja on oikeassa sen suhteen, että mediat ympäröivät meitä ympäri vuorokauden. Eteenkin kaltaisellani nörtillä joka viettää suurimman osan ajastaan tietokoneen ääressä yhteys medioihin on jatkuva. Uusin kokeiluni on #uutiset.stfu jossa uusimmat uutisotsikot virtaavat jatkuvana virtana yhdelle irc-kanavalle ilman että minun tarvitsee itse aktiivisesti enää edes hakea mitään.

Koska allekirjoittanut tuntee jonkinlaista syyllisyyttä siitä ettei ole lauantain riennoissa mukana (eikä edes pääse saunomaan), on loistava aika aloittaa Uusmediaviestinnän harjoitustyö. Lauantai-ilta on jo aiemmin todettu loistavaksi työillaksi mm. luentopäiväkirjojen aloittamiseen.

Työn pääidea: Elämän tarkoitus

Meille osoitettiin useampi tapa nähdä elämän tarkoitus esim täältä: http://www.helsinki.fi/agora/elaman_tarkoitus/ettiede.htm
Tuosta sivua vilkaistuani tiedän miten nörttinä itse määrittelisin asian - "Kaikki elämän tarkoitukset löytää googlettamalla". Toisaalta uskonnollisille ihmisille kysymys on aina ollut aika helppo eli palvella jumalaa/jumalia mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Lisäksi tiedän paljon ihmisiä joille on ihan sama mikä on elämän tarkoitus tai eivät tunnusta mitään tarkoitusta. Heille on tärkeää elää eikä jäädä pohtimaan tuon mittakaavan kysymyksiä joihin ei koskaan saada varmaa vastausta.

Omaan työhöni haluan tollilaiseen tapaan ottaa nörttimäisen lähestymisen ja tulkinnan pienellä huumorilla höystettynä.

EDIT

Työ on nyt hahmottunut sen verran, että visuaalisesta ulkoasusta tulee hyvin pelkistetty ja yksinkertainen. Väreillä ei juuri leikitä tai ihmeellisillä ehosteilla. Esityksen voima perustuu lyhyisiin "sloganeihin" jotka ilmaisevat ja etenevät elämän tarkoituksen etsinnässä.

Alkuperäinen ryhmässä kirjoitettu juttu:

Pelastushelikopteri Sepe pelasti miehen

Eilen Pelastushelikopteri Sepe pelasti Patosjärveltä vedenvaraan joutuneen kalastajan. Kaksi kolmekymppistä miestä oli kalastamassa kun taimen tarttui syöttiin. Toinen miehistä nousi innoissaan pystyyn veneessä ja horjahti veteen. Veneeseen jäänyt sitoi ankkuriköyden kiinni vedenvaraan joutuneeseen mieheen ja lähti soutamaan venettä rantaan toisen samalla väsyttäessä kalaa. Sepe soitettiin paikalle vasta kun 14-kiloinen kala oli saatu väsytettyä. 

Jonka uusi versio kertoo Ikisinkkujen seikkailusta

Pera ja Masa ovat sankaritarinamme päähenkilöt. Nämä arjen sankarit eivät käyttäneet elämäänsä naisten vikittelyyn, vaan he ovat kunnon miehinä jääneet pitämään siitä huolta ettei maaseutu kokonaan autioituisi. Tuona päivänä he olivat harrastamassa vesimetsästystä kahdestaan. Mitään nössöjä pelastusliivejä ei tarvittu kunhan oli oikeat vehkeet kuten Woppler-vieheitä kalojen huijaamiseen. Eväänä oli kyllä äidin pullaakin ja kahvia, mutta kirkasta ei myöskään unohdettu pakata ja nauttia. Ja Pera osasi sen mitä oli tekemässä, viehe nappasi tehokkaasti huippusaaliin. Siinä voi raavaampikin mies hermostua jos 13,5kg taimen nappaa ja jos vielä toinen humpsahtaa siinä samassa järveen. Vaan miehillä oli järki päässä. Masa hoiti homman kotiin kietomalla ankkuriköyden Peran ympärille ja soiti veneen rantaan. Sillä aikaa Masa sai taimenensa väsytettyä. Sepe soitettiin sitten myöhemmin kun haluttiin lämmin kyyti pois järveltä.

Edustivatko Pera ja Masa stereotypioita? Kyllä, niitä muutama tuli.
"...Syötiin äidiltä saatuja korvapuusteja" - yhä aika läheinen suhde vanhempiin, joka herättää epäilyn siitä josko toinen asuu vielä vanhempiensa kotona.
"...otettiin kirkasta" - Ylenkatsominen yleisiä neuvoja kohtaan. Antaa hyvin "äijämäisen" kuvan.
"...naisettomuudesta, työttömyydestä" - Maalaa jo kovasti kuvaa syrjäytymisestä